Elina Weisten väitöskirja käsittelee terapiasuhdetta vuorovaikutuksen näkökulmasta erilaisissa mielenterveystyön palvelukohtaamisissa. Toimintaterapeutti lehdessä 1/2016 hän referoi väitöskirjaansa toimintaterapian osalta. Alla Elinan väitöskirjan tiivistelmä ja lopusta löytyy myös linkki koko väitöskirjaan. Onnea Elina, upea saavutus!

Terapeutin ja asiakkaan välinen suhde on hyvin tärkeä asia mielenterveystyössä. Entuudestaan tiedämme, että suhteen laatu vaikuttaa hoitotulokseen, riippumatta asiakkaan ongelmista tai annetusta terapiamuodosta. Paljon vähemmän tietoa on siitä, miten terapiasuhde käytännössä rakentuu mielenterveystyön erilaisissa hoitomuodoissa. Tämä väitöskirja osoittaa, että terapiasuhdetta rakennetaan ja ylläpidetään puhumalla, käyttämällä samanlaisia arkisia vuorovaikutuskeinoja kuin millä rakennamme ja ylläpidämme muitakin ihmissuhteitamme. Tutkimusaineistona on ääni- ja videonauhoituksia aidoista terapiatilanteista erilaisissa mielenterveystyön hoitomuodoissa: psykoanalyysissä, kognitiivisessa yksilöpsykoterapiassa ja voimavarasuuntautuneessa toimintaterapiassa psykiatrian poliklinikoilla. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi; aineiston erittely on pääosin laadullista. Tutkimus osoittaa, että rakentaessaan suhdetta asiakkaaseen terapeutit joutuvat tasapainoilemaan myötäelävän ymmärtämisen ja asiakkaan toiminta- ja ajattelutapojen haastamisen välillä. Tutkimus näyttää hienojakoisia vuorovaikutuksen käytänteitä, jotka rakentavat terapiasuhdetta. Kaikissa tutkituissa terapiasuuntauksissa terapeutit osoittavat ymmärtävänsä asiakasta muotoilemalla omin sanoin uudelleen tämän puhetta. Se, millaisella äänenkorkeudella ja -painolla ymmärrystä osoittava puheenvuoro lausutaan, osoittaa, onko terapeutti suuntaamassa kohti asiakkaan tunnekokemuksen vahvistamista vai sen haastamista. Psykoanalyyttisessa ja kognitiivisessa terapiassa asiakkaan vaikeita tunnekokemuksia tyypillisesti tutkitaan niitä tulkitsemalla ja haastamalla. Voimavarasuuntautuneessa aineistossa sen sijaan siirrytään pois vaikeista tunnekokemuksista ja keskitytään asiakkaan onnistumisen kokemuksiin sekä toimijuuden ja kyvykkyyden vahvistamiseen. Tutkitut hoitomuodot eroavat myös sen suhteen, kuinka paljon terapeutti osoittaa tietävänsä asiakkaan sisäisestä maailmasta ja miten hän tätä tietämystään perustelee. Tutkimuksessa perehdytään lisäksi terapeuttien ja asiakkaiden välisiin erimielisyyksiin ja kuvataan tapoja, joilla erimielisyyksien jälkeen rakennetaan uudelleen yhteisymmärrystä. Terapiasuhdetta on yleensä tutkittu mittaamalla osatekijöitä (esim. empatia), jotka ennustavat terapian tuloksellisuutta. Tässä tutkimuksessa osoitetaan, miten empatian kaltaiset hyvän terapiasuhteen osatekijät rakentuvat asiakkaan ja terapeutin välisessä vuorovaikutusprosessissa. Tulokset nostavat esille myös keskeisiä eroja psykoterapian ja psykiatrisen keskusteluhoidon välillä.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/158292